Jump to content

Anssi Manninen

Psykologiaketju

Recommended Posts

Hänhän raiskasi koko Saksan kansan roinapäissään ja järjettömillä päätöksillä?

 

Mutta hän ei tarkoittanut sitä. Hän on siis sydämessään hyvä ihminen.

 

Lisäksi erehtyminen on inhimillistä. Hänen virheensä ovat taas yksi osoitus lisää suuresta humaaniudesta.

Miksi sitten hänet, epäitsekäs ja inhimillinen yksilö, esitellään historian pahimpana ihmisenä?


A small bird will drop frozen dead from a bough

without ever having felt sorry for itself.

I am the master of my fate. I am the captain of my soul.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

[h=2]Abstract[/h]

In this article, we present a critical evaluation of Thornhill and Palmer's [(2000). Rape: a natural history. Cambridge, MA: MIT Press.] evolutionary theory of rape. This theory attempts to explain rape in terms of evolutionary theory and asserts that rape is either directly or indirectly associated with inherited mechanisms that increased our ancestors' reproductive success. We first provide an introduction and overview of some of the fundamental concepts in the field of evolutionary psychology (EP) and then summarize the major elements of Thornhill and Palmer's theory. Thornhill and Palmer offer two main lines of argument in support of their theory — a positive and a negative argument. The positive argument involves the development of an explicit case for the coherency, scope, empirical adequacy, and explanatory depth of their evolutionary account of rape. The negative argument relies upon refuting what Thornhill and Palmer call the “standard social science model” (SSSM) of rape. The present paper advances some general criticisms of Thornhill and Palmer's theory and then specifically addresses both their positive and negative arguments. We conclude that Thornhill and Palmer have not established that their evolutionary theory of rape is a better theory than social science explanations. At best, their argument presents a strong case for the important, but not exclusive, role of biological factors in the etiology of rape and gender relationships. At this point in time, there are too many unanswered questions concerning the nature of the relevant adaptations and the contribution of environmental and cultural factors to conclude that evolutionary theories are sufficient to explain sexual aggression.

 

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1359178900000422


DOMINUS NUTRITION OY

www.dominusnutrition.fi

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tänään keskivertoa pitempi epistola :)

Yksi yltiösuvaitsevaisen liberalismin kulmakivistä on Raamatusta tuttu tarina laupiaasta samarialaisesta. Tarinaan liittyvät henkilöt ovat todellisia hahmoja ja itse kertomus nykymuodossaan on historiallinen tosiasia, josta ei tarvitse enää kiistellä. Sen sijaan kirkkoraamatun otsikko laupiaasta samarialaisesta on virheellinen.

 

Ne hemmot, jotka tutkivat tieteellisin menetelmin Raamatun tarinoita (eksegetiikka), ovat osoittaneet, että Raamatun samarialainen ei ollut laupias. Teksti ei itse asiassa missään kohtaa väitä, että siinä esiintyvä samarialainen olisi ollut laupias. Samoin englanninkielinen epiteetti “good” juontaa juurensa kirkollisesta tulkintaperinteestä, ei tekstistä per se. Kehyskertomuksen keskustelukumppani, nomikos, tosin vihjaa, että samarialainen““teki laupeutta” (ho poiesas to eleos). Ero on perustavaa laatua oleva, joskaan ei välttämättä helposti havaittava. Platonisen olemisen ja määrittelynsijaan kyse oli siis tekemisestä eli aristotelisesta pragmatiikasta.

 

Jeesus kehitteli esimerkkinarratiivin, jossa ihmiset kohtaavat selvästi apua tarvitsevan henkilön, mutta kukaan ei tiedä, mihin heimoon hän kuuluu. Avun tarve tulee kiistatta esiin siinä, että ko. henkilö jätettiin lojumaan hemi-thenes (puolikuolleena). Tekstistä ei selviä apua tarvitsevan kansallisuus, mutta hän oli ”muuan mies” (anthropos tis). Historiantutkijat osaavat kertoa, että Jerusalem oli monikulttuurinen hellenistinen kaupunki, joten vastaan saattoi tulla hyvin monen näköistä kulkijaa. Narratiivin ytimenä toimii ajatus siitä, että ohikulkija taatusti havaitsee henkilön tarvitsevan akuutisti apua, mutta kaksi häneltä puuttuu: vaatteet ja kieli eli kansallisen identifikaation tuntomerkit (henkilö menetti sekä vaatteensa että puhekykynsä).

Paikalle osuu pappi, jonka voidaan katsoa kuuluneen älymystöön. Papeilla tunnetusti oli Jerusalemissa hyvin merkittävä auktoriteettiasema, ja he olivat keskeisiä moraalisten ohjenuorien levittäjiä. Pappia ei kiinnostanut pätkääkään auttaa randomhemmoa. Hän siis edusti partikularistista näkemystä, jonka mukaan lähimmäinen on vain omaan heimoonkuuluva. Papin voidaan katsoa tulleen johtopäätökseen, jonka mukaan vierasheimoisen auttaminen on vielä pahempaa kuin omaan ryhmään kuuluvanauttamatta jättäminen. Pappien moraalisaarnoilla lienee yleensä hyvin vähäinenvaikutus ihmisten käyttäytymiseen, sillä inhimillisellä moraalilla on ikivanhat evolutionaariset juuret. Se muokkautui käsittelemään pienten metsästäjä-keräilijäryhmien elämään tupsahtaneita sosiaalisia ja eettisiäongelmia.

Kuvitteleppa tutkimus, jossa selvitettäisiin moderninälymystön käyttäytymistä vastaavanlaisessa tilanteessa. Hetkinen.. ei tarvitsekaan kuvitella, sillä asiaa on tutkittu jo vuosikymmeniä. Erääseen kokeeseen osallistui neljäkymmentä Princetonin pappisseminaarissa opiskelevaa miestä. Alkuun kaikkia koehenkilöitä testattiin erilaisten kyselylomakkeiden avulla, joissa he saivat arvioida uskonnollisuuttaan. Sen jälkeen heidät lähetettiin läheiseen rakennukseen antamaan muutaman minuutin puhe, jonka aiheena oli joko 1) pappisseminaarilaisten vaihtoehtoisettyöllistymismahdollisuudet tai 2) tarina laupiaasta samarialaisesta. Matkan varrella kaikki kokeeseen osallistuvat kulkivat läpi porttikongista, jonka sivustalla makasi lyyhistyneenä liikkumaton mies. Koehenkilön kulkiessa paikan ohi mies valitti ääneen ja yskäisi pari kertaa, mutta pysyi liikkumatta. Laupiasta samarialaista ajattelevat auttoivat todennäköisemmin (53 %) kuin ne, joilla oli työllistymisaihe (29 %), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Uskonnollisuuden tyyli ei vaikuttanut auttamishalukkuuteen.


DOMINUS NUTRITION OY

www.dominusnutrition.fi

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ihmetyttää tämän foorumialustan "halu" sotkea copypastatut tekstit.

 

Ota muotoilut pois päältä editorin vasemmassa reunassa olevasta napista ennen pastea.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Laitoin ihan oman ketjun tästä mielenkiintoisesta aiheesta. Älkää sit postatko mitään epäolennaista skeidaa tähän. :)

 

Jotkut ihmiset, eivät pysty järjellä selittämään heille tapahtuneita asioita. Onko ainakin jotkut asiat siis ennalta määräytymättömiä ja miksi näin? Kuinka paljon pystyy vaikuttamaan edeltäviin syihin jotka määräävät toiminnan. Ennustamattomuus ja satunaisuus ovat kuitenkin eriasioita myös tässä yhteydessä. Kun ihminen suorittaa tahdonvapauden salliessa itse valinnan eri toimintamahdollisuuksien väliltä, tapahtumien kulku ei noudata mitään tiettyä lakia? Onko olemassa myös asioita, jotka ovat ennalta määräytyviä ts. noudattavat aina samaa tapahtumaketjua. (esim. kaaosteoriasta tuttu perhosen siiven isku)

 

Kuinka selität satunaisuusopin mukaan alkuräjähdyksen?


En minä kuuroille huuda

Vain niille jotka kuuntelee

En sokeille maalaa

Vaan niille jotka näkee

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Laupias samarialainen

Kyseinen kertomus oli vastaus kysymykseen "kuka on lähimmäiseni?" eikä sen opetus ole, että kaikki. Sillä ei ole myöskään mitään tekemistä kertomuksen henkilöiden lähimmäiskäsityksen kanssa. Se osoittaa, että ryöstetyn kaverin lähimmäinen oli samarialainen, koska hän auttoi tätä. Ne kaksi muuta ohi kulkenutta kaveria ei ollut.

 

Koska suvaitsevaisto ei ole rehellistä tai sitten liian tyhmää osatakseen lukea, ne tulkitsee kaikki maailman ulkomaalaiset ihmiset "lähimmäisiksi", ja toisin kuin tarinan samarialainen, päästää ne kotiinsa ryöstämään ja raiskaamaan perheensä.

 

Jos haluaa ettiä kristillistä näkemystä pakolais- ja ulkomaalaispolitiikkaan, kannattaa pikemminkin muistella sitä, että Jeesus vertasi ulkomaalaista, apua pyytävää, naista koiraan ja kieltäytyi auttamasta.


Dramatisoija Marja Rankkala kertoo pyrkineensä säilyttämään Waltarin hengen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Kyseinen kertomus oli vastaus kysymykseen "kuka on lähimmäiseni?" eikä sen opetus ole, että kaikki. Sillä ei ole myöskään mitään tekemistä kertomuksen henkilöiden lähimmäiskäsityksen kanssa. Se osoittaa, että ryöstetyn kaverin lähimmäinen oli samarialainen, koska hän auttoi tätä. Ne kaksi muuta ohi kulkenutta kaveria ei ollut.

 

Koska suvaitsevaisto ei ole rehellistä tai sitten liian tyhmää osatakseen lukea, ne tulkitsee kaikki maailman ulkomaalaiset ihmiset "lähimmäisiksi", ja toisin kuin tarinan samarialainen, päästää ne kotiinsa ryöstämään ja raiskaamaan perheensä.

 

Jos haluaa ettiä kristillistä näkemystä pakolais- ja ulkomaalaispolitiikkaan, kannattaa pikemminkin muistella sitä, että Jeesus vertasi ulkomaalaista, apua pyytävää, naista koiraan ja kieltäytyi auttamasta.

 

Millä perusteella juuri sinun tulkintasi on oikea ja "suvaitsevaisten" tulkinta väärä? Oletko tullut ajatelleeksi, että se olet sinä, joka on tulkinnut raamattua väärin? Mitä merkitystä sillä on, mitä raamatussa lukee? Eikö eettiset valinnat tule tehdä eettisestä näkökulmasta, eikä uskonnollisesta?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Millä perusteella juuri sinun tulkintasi on oikea ja "suvaitsevaisten" tulkinta väärä?

Siksi, että esittämäni, eli vasta 2000 vuotta kristittyjen esittämä tulkinta, on koherentti, suvaitsevaisten ei ole.

 

Oletko tullut ajatelleeksi, että se olet sinä, joka on tulkinnut raamattua väärin?

Joo, se on yksi syy siihen, miksi mä ylipäätään olen kristitty. Meikäläisen lähtökohta kun oli ateismissa.

 

Mitä merkitystä sillä on, mitä raamatussa lukee?

Jumalan peli, Jumalan säännöt. Jätä huomiotta omalla kustannuksellasi.

 

Eikö eettiset valinnat tule tehdä eettisestä näkökulmasta, eikä uskonnollisesta?

Väärä dikotomia.


Dramatisoija Marja Rankkala kertoo pyrkineensä säilyttämään Waltarin hengen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Siksi, että esittämäni, eli vasta 2000 vuotta kristittyjen esittämä tulkinta, on koherentti, suvaitsevaisten ei ole.

 

Et vastannut kysymykseen. Mistä tiedät, että juuri tuo tulkinta on se oikea?

 

Joo, se on yksi syy siihen, miksi mä ylipäätään olen kristitty. Meikäläisen lähtökohta kun oli ateismissa.

 

Meidän kaikkien lähtökohta on ateismissa, koska me synnytään ateisteina.

 

Jumalan peli, Jumalan säännöt. Jätä huomiotta omalla kustannuksellasi.

 

ISIS käyttää samaa argumenttia oman toimintansa oikeuttamiseen. Silti voisin väittää, että ihmisten joukkoteurastaminen on eettisesti väärin. Raamatun perusteella se taas on oikein, jos näin haluaa tulkita. :hmm

 

Väärä dikotomia.

 

Ei ole. Etiikka on oppi oikeasta ja väärästä kun taas uskonto on uskomista yliluonnolliseen. Noin yksinkertaistettuna.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Et vastannut kysymykseen. Mistä tiedät, että juuri tuo tulkinta on se oikea?

No just siitä koherenssista. Kun kaksi kolmesta ei ollut ryöstetyn jepen lähimmäisiä niin millä logiikalla siitä kukaan pääsee siihen käsitykseen, että kaikki on? Suvikset ei ole, eikä pyri olemaan loogisia. Menevät Alinskyn opeilla.

 

Meidän kaikkien lähtökohta on ateismissa, koska me synnytään ateisteina.

Väärin. Synnymmä agnostikkoina, oikeen sanan varsinaisessa merkityksessä. Ateismi kantaa merkityssisällön, jota vastasyntyneellä ei voi mitenkään kuupassaan olla. Pointti anyway oli, että mä olen pikkunäppärää ateismia pyöritellyt ihan tarpeeksi itsekin, ei tarvii alottaa 101-tasolta.

 

ISIS käyttää samaa argumenttia oman toimintansa oikeuttamiseen.

Mitä sitten?

 

Ei ole. Etiikka on oppi oikeasta ja väärästä kun taas uskonto on uskomista yliluonnolliseen.

Ja jälkimmäinen tuppaa sisältämään eettisen kokonaisuuden, joten totta mooses on väärä vastakkainasettelu väittää, että uskonto ja etiikka sulkisi toisensa pois.

 

Mä en oikein tykkää tosta esiin puskevasta epärehellisyydestä.


Dramatisoija Marja Rankkala kertoo pyrkineensä säilyttämään Waltarin hengen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
No just siitä koherenssista. Kun kaksi kolmesta ei ollut ryöstetyn jepen lähimmäisiä niin millä logiikalla siitä kukaan pääsee siihen käsitykseen, että kaikki on? Suvikset ei ole, eikä pyri olemaan loogisia. Menevät Alinskyn opeilla.

 

Taidat sittenkin olla trolli. :nannaa:

 

Väärin. Synnymmä agnostikkoina, oikeen sanan varsinaisessa merkityksessä. Ateismi kantaa merkityssisällön, jota vastasyntyneellä ei voi mitenkään kuupassaan olla. Pointti anyway oli, että mä olen pikkunäppärää ateismia pyöritellyt ihan tarpeeksi itsekin, ei tarvii alottaa 101-tasolta.

 

Ateismi on teismin vastakohta. Teisti uskoo, että jumala on olemassa ja ateisti ei usko, että jumalaa on olemassa. Jos ei tiedä käsitettä nimeltä "jumala", ei voi uskoa sen olemassaoloon.

 

Mitä sitten?

 

Sitä vaan, että jos uskonto on hyvän etiikan kriteeri, niin sitten mikä vaan asia voi olla eettisesti oikein, kun uskoo vain, että se on oikein. Oikeasti hyvä etiikka on täysin uskonnosta riippumaton, eikä se vaadi uskontoa tuekseen.

 

 

Ja jälkimmäinen tuppaa sisältämään eettisen kokonaisuuden, joten totta mooses on väärä vastakkainasettelu väittää, että uskonto ja etiikka sulkisi toisensa pois.

 

Mä en oikein tykkää tosta esiin puskevasta epärehellisyydestä.

 

Mä en oikein tykkää tuosta sun trollaamisesta. En usko, että oikeasti olet uskovainen. Uskon, että olet väitellyt näistä asioista ja trollaat nyt fundamentalistin karikatyyrillä. :kiss:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Taidat sittenkin olla trolli. :nannaa:

Nähtävästi sulla ei lanttu riitä. Se että olit joskus luokan viksuin jeppe ei isommassa mittakaavassa vielä paljon paina.

 

Ateismi on teismin vastakohta. Teisti uskoo, että jumala on olemassa ja ateisti ei usko, että jumalaa on olemassa. Jos ei tiedä käsitettä nimeltä "jumala", ei voi uskoa sen olemassaoloon.

Jep, ei sulla mitta riitä tähän. Sen näki jo Darwin-vaiheessa ja tää vahvistaa asian.

 

Joskus musta oli hauskaa laulaa sun kaltasia kavereita suohon, mutta siitä kasvoi yli kun rupes käyttämään aikaansa muuhun. Soromnoo.


Dramatisoija Marja Rankkala kertoo pyrkineensä säilyttämään Waltarin hengen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

SIGMUND FREUD – SEKSIHULLU PUOSKARI VAI SUPERNERO?

 

Muutama päivä takaperin tarttui kirjakaupasta mukaan Sigmund Freudin kuuluisin teos Unien tulkinta (Gummerus 2010). Teoksen viimeisin 8. laitos, johon Erkki Purasen suomennos pohjautuu, ilmestyi v. 1929. Olen lukenut lukuisia teokseen liittyviä artikkeleita, mutta itse teos oli vielä lukematta – until now.

 

Freudin teoriat saivat hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Kovimmat kriitikot pitivät miestä seksihulluna puoskarina, kun taas fanaattisimmat kannattajat luokittelivat hänet superneroksi. Kuten muidenkin pioneerien kohdalla, osa ideoista jäi elämään ja osa on tylysti vedetty vessanpöntöstä alas. Ensin mainittuihin lukeutuu mm. freudilainen lipsahdus (parapraksis), joskin neurotieteilijät, psykologit, kielitieteilijät sun muut ovat esittäneet Freudin ajatuksista eroavia selityksiä ilmiölle.

 

Ehkä selvin vesiperä oli sen sijaan Freudin työstämä ajatus oidipuskompleksista (hänen ulosteteorioistaan en halua puhua). Tämän epäilyttävän idean mukaan kyseessä on 3–6-vuotiaan lapsen psykoseksuaalinen kehitysvaihe, jossa tämä tuntee vetoa toista sukupuolta olevaan vanhempaansa. Tämä ei ole biologisesti tarkoituksenmukaista ja nykyisin tunnetaan laajalti ns. Westermarck-ilmiö, joka nimettiin suomalaisen sosiaaliantropologin Edvard Westermarckin mukaan (ks. esim. Timosaari N. Edvard Westermarck – totuuden etsijä. Gaudeamus, 2017).

 

Yksilöt eivät (pääsääntöisesti) tunne seksuaalista vetoa kasvukumppaneihinsa; tätä ilmiötä tukee massiivinen nippu kokeellisia tutkimuksia, pragmaattisesta ”arkinäytöstä” puhumattakaan. Westermarck esitti, että kyseessä on evoluution tuottama vaisto, jonka tarkoituksena on estää sisäsiittoisuutta ja insestiä. Molemmat aktiviteetit ovat suvunjatkumisen kannalta katastrofaalisia, joten systemaattista sisäsiittoisuutta harrastaneet suvut ovat kuolleet sukupuuttoon jo aikapäiviä sitten. Kun yksilö perii saman geenimuodon molemmilta vanhemmiltaan, väistyvästi periytyvät sairaudet pääsevät jylläämään. Jopa jyrsijät ”tuntevat” Westermarck-ilmiön; ne osaavat hajuaistin perusteella valita parittelukumppaneiksi vieraita yksilöitä.

 

Tänäkään päivänä unien näkemisen tarkoituksesta – niiden tulkinnasta puhumattakaan – ei ole tiedepiireissä yksimielisyyttä. Jos laitat samaan huoneeseen tentattavaksi vaikkapa psykologin, psykiatrin, neurotieteilijän, antropologin ja uskontotieteilijän, saat todennäköisesti jokaiselta erilaisen – mutta ehkä yhtä vakuuttavan – vastauksen. Koska unen tutkiminen on hyvin haasteellista tieteellisillä metodeilla, eri tieteenalojen erilaiset viitekehykset, näkökulmat ja paradigmat voivat vaikuttaa ratkaisevasti tutkimusdatan tulkintaan.*

 

Psykiatri-psykoanalyytikko Fred Levinin ja työtovereiden esittämän mallin mukaan unien näkeminen 1) tehostaa oppimista luomalla erityisiä emootioperustaisia toimintasuunnitelmia, jotka ikään kuin tunnustelevat mahdollisten vaarojen ja uhkien tarkempaa luonnetta ja konteksteja; 2) treenaa aivojen emotionaalisia ja vaistomaisia potentiaaleja; ja 3) simuloi uhkaavia tapahtumia ja kehittää siten henkilön selviytymiskeinoja (Leivin ym. kaksi artikkelia teoksessa Emotion and the Psychodynamics of the Cerebellum: A Neuro-Psychoanalytic Analysis and Synthesis, Routledge, 2009). On kiistattomasti osoitettu, että nukkuminen (erit. REM-uni) tehostaa oppimista ja tiedon konsolidoitumista (lujittumista) säiliömuistiin. Mutta sitä väitettä, että unien näkemisen tarkoituksena on nimenomaan toimintasuunnitelmien luominen, on hyvin vaikeaa osoittaa – jos se ylipäätänsä on totta.

 

Itse pidän ”fysiologiapainotteisena” terveystieteilijänä uskottavimpana uniteoriana psykologi Antti Revonsuon esittämää uhkasimulaatioteoriaa, jonka mukaan unennäkö on olemassa, koska se on valikoitunut edistämään lajin selviytymistä (Revonsuo A. The reinterpretation of dreams: an evolutionary hypothesis of the function of dreaming. Behav Brain Sci. 2000 Dec;23(6):877-901). Yksilö ikään kuin harjoittelee tulevien uhkien kohtaamista unien avulla. Tätä voisi verrata urheilijoiden harjoittamaan mielikuvaharjoitteluun. Ne suvut, jotka eivät ole nähneet unia ja sitä myötä parantaneet selviytymismahdollisuuksia, ovat kuolleet sukupuuttoon. Revonsuon teoria on osittain sukua Levinin mallille; hänen teoriassaan uhat ovat kuitenkin pelkästään ulkoisia, kun taas Levin ym. sisällyttävät mukaan myös mielensisäiset uhat (ks. esim. Ihanus J. Unien tulkinnan vastaanotosta ja uudelleentulkinnasta. Psykoterapia 1/2012:47–72).

 

Freudin perustaman psykoanalyyttisen unikoulukunnan asema on pysynyt hyvin kiistanalaisena. Moderni psykologia pitää uskottavana lähinnä sellaisia teorioita, joilla on järkeen käyvä biologinen perusta. Unien tulkinta -teoksen kantava teemana on, että uni toimii väylänä ihmisen alitajuntaan, joskaan Freud ei itse pitänyt termistä ”alitajunta”. Hän puhui mieluummin ”mielen tiedostumattomasta osasta”. (Eräiden lähteiden mukaan suomenkielessä pitää puhua nimenomaan tiedostumattomasta, eikä tiedostamattomasta. Hmmm… en ymmärrä eroa. Myös Puranen käyttää käännöstyössä tiedostamaton-sanaa. The devil is in the details?)

 

Teosta lukiessa tulee ainakin kristallinkirkkaaksi se, että Freudilla riitti mielikuvitusta vaikka muille jakaa, ja väitteet seksihulluudesta eivät välttämättä olleet Timo Taikurin silinteristä vedettyjä. Mutta mitä jäi käteen Freudin +500-sivuisesta klassikkoteoksesta? Eipä paljon mitään. Ehkä en ole riittävän älykäs tajuamaan Freudien ideoita. Lähitulevaisuudessa paneudun teokseen syvällisemmin, mutta kirjan loppukaneettiin on helppo yhtyä: ”Kaiken kaikkiaan päädyn uskomaan, että unien tutkimuksella on teoreettista merkitystä lähinnä sen vuoksi, että se täydentää psykologista tietämystämme ja lisää edellytyksiämme ymmärtää psykoneurooseja.” Kotimainen kognitiivisen neurotieteen teos suhtautuu freudilaiseen unikoulukuntaan varsin pessimistisesti (vaikkei sitä nimeltä mainitsekaan): ”Mitään alitajunnan syövereihin johdattavia piilomerkityksiä tai symbolisia viestejä unista ei ainakaan näiden teorioiden [esim. Revonsuo] mukaan juuri kannata etsiä.” (Paavilainen P. Toimivat aivot – kognitiivisen neurotieteen perusteita. Edita, 2016).

 

Yhteenvetona voitaneen todeta, että freudilaisen unikoulukunnan keskeiset teoriat notkuvan liitoksistaan modernin tieteen kovassa puristuksessa. Erityisesti Revonsuon uhkasimulaatioteoriaa, joka nauttii kokeellisen näytön tuesta (Valli K, Revonsuo A. The threat simulation theory in light of recent empirical evidence: a review. Am J Psychol. 2009 Spring;122(1):17-38), on voimakkaasti ristiriidassa monien freudilaisten uniteorioiden kanssa. Kokeellinen eli empiirinen näyttö on vahvin osoitus syy-seuraussuhteesta.

 

Kokeellisessa psykologiassa (ja muilla vastaavilla tieteenaloilla) riippuva muuttuja on se asia, jota tutkija tutkii. Tämä voi olla vaikkapa säiliömuistin toiminta. Riippumaton muuttuja on taasen se, jota tutkija säätelee (esim. valaistus koehenkilön lukiessa). Tutkija voi esittää (miettiä päässään) hypoteesin (”ennusteen”), jonka mukaan vähäisempi huoneenvalaistus heikentää luetun tiedon siirtymistä säiliömuistiin. Tämän jälkeen tutkija kerää kasan tietyn tyyppisiä koehenkilöitä ja rupeaa testaamaan hypoteesiaan kokeellisesti. Hypoteesit ovat aina falsifioitavissa eli kokeellisen tutkimuksen tuottama data voi osoittaa hypoteesin vääräksi. Koska tiede on luonteeltaan kriittistä, lähtöajatuksena on nollahypoteesi eli kahden mitatun ilmiön välillä ei ole yhteyttä. On syytä ymmärtää, että nollahypoteesia ei voida millään keinoa todistaa. Kokeellisen tutkimusdatan perusteella nollahypoteesi voidaan vain falsifioida tai jättää falsifioimatta.

 

Jopa Freud itse rupesi loppuajasta perumaan puheitaan keskeisempien teorioidensa osalta (Ihanus 2012). Fenomenologis-psykologista unitutkimusta voidaan pitää tieteellisenä lähinnä silloin, kun tutkija analysoi unia vuorovaikutuksessa unennäkijän ITSENSÄ kanssa tuputtamatta ”varmoja vastauksia”. Fenomenologinen psykologia on fenomenologisen filosofian käsityksiin nojautuva psykologian suuntaus, jossa tarkastellaan ihmisen välitöntä, subjektiivista kokemusta maailmasta. Tässä ei ole mitään pseudotieteellistä; jokaisella meistä on oma subjektiviinen kokemuksemme maailmasta.

 

Edes huippumoderneilla tutkimusmenetelmillä ei voida ”imeä” aivoista objektiivista dataa (unitiedot) analysoitavaksi. Oman subjektiivisen veikkaukseni mukaan ei mene kuin parikymmentä vuotta, että unitietoja voidaan – ainakin jollain tasolla – siirtää koneelle analysoitavaksi. Katsokaapa Netflixin dokkari Memory Hackers, jossa neurotieteilijät mm. pyyhkivät ikäviä muistoja ja istuttavat valemuistoja. Eläinkokeissa on saatu ihan ällistyttäviä tuloksia. Kannattaa tsekata. :)

 

Mielensä pahoittamisen aikakaudella on syytä muistaa Westermarckin toteamus: ”Lukija saattaa löytää paljon sellaista, mikä järkyttää hänen tunteitaan, ja mahdollisesti loukkaa hänen käsitystään säädyllisyydestä; mutta totuuden salaaminen on ainoa tieteen tuntema säädyttömyys.”

 

PS. Freudin puolustukseksi mainittakoon, että oidipuskompleksissa saattaa olla jotain perää; ks. esim. https://blogs.scientificamerican.com/bering-in-mind/oedipus-complex-2-0-like-it-or-not-parents-shape-their-childrens-sexual-preferences/

 

PPS. Fyysisen kuormituksen määrällä ei ole suurtakaan merkitystä unen tarpeen kanssa. Tämä on johtanut ajatukseen, että nimenomaan aivot tarvitset unta; hermosolujen energia- ja välittäjäainevarastoja täydennetään ja niistä poistetaan valvetilan aikana kertyneitä kuona-aineita.

 

* Yksi aiheeseen liittymätön esimerkki. Tiedämme, että runsas eläinproteiinin saanti nostaa IGF-1 -hormonin tasoa verenkierrossa. Voimailuun erikoistunut liikuntafysiologi toteaa ”Good news!”, koska IGF-1:n anaboliset vaikutukset luustolihaksiin ja luustoon on kiistattomasti osoitettu. Onkologi kuitenkin toteaa ”Bad news!”, koska korkean IGF-1-tason tiedetään lisäävän riskiä sairastua tiettyihin syöpiin. Sitten keskusteluun yhtyy hammaslääkäri: ”Älkää ainakaan juustoja jättäkö pois ruokavaliosta, sillä ne torppaavat happohyökkäyksen ksylitolin tapaan”. Paikalle lompsii vihreisiin pukeutunut ekologi, joka väittää eläinproteiinin käytön vaikuttavan haitallisesti maapalloon kautta rantain ja täten sitä pitäisi välttää. Viereisessä pöydässä istuva moraalifilosofi rupeaa kuitenkin penäämään ekologilta pätevämpiä argumentteja ja toteaa, että hyve-etiikan mukaan teon oikeellisuus ei ole seurausta siitä, että se tekee mahdollisimman monet onnellisiksi tai siitä, että se ilmentää universalisoitavissa olevaa rationaalista prinsiippiä.


DOMINUS NUTRITION OY

http://www.dominusnutrition.fi

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

POSIITIVINEN PSYKOLOGIA

 

“I don't believe in pessimism. If something doesn't come up the way you want, forge ahead. If you think it's going to rain, it will.” -- Clint Eastwood

 

Positiivinen psykologia on yksi psykologian tuoreimmista osa-alue, joka keskittyy ihmisen hyvinvointiin, vahvuuksiin ja voimavaroihin ja näiden edistämiseen. Terapiaistuntoja pitävät psykologit puhuvat myös positiivisesta psykoterapiasta. Kansainvälisesti tunnetuin positiivisen psykologian pioneeri on yhdysvaltalaisprofessori Martin Seligman. Kun Seligman vuonna 1998 valittiin Yhdysvaltain psykologiliiton puheenjohtajaksi, hän julisti hyvinvoinnin kyseisen vuoden teemaksi. Seligman ja kumppanit rupesivat levittämään ajatusta, jonka mukaan pelkkä sairauden puuttuminen ei ole hyvinvointia eikä ”keskivertoisuuden tutkimus” riitä ihmisen kukoistuksen kartoittamisessa.

 

Moderni psykologia pitää uskottavana lähinnä sellaisia teorioita, joilla on järkeenkäyvä biologinen (neuraalinen) perusta. Jotta lukija voisi edes pintapuolisesti ymmärtää positiivisen psykologian biotieteellistä perustaa, hänen täytyy ensin tuntea tietyt perusfaktat autonomisesta hermostosta. Autonominen hermosto on tahdosta riippumaton hermosto, joka jaetaan 1) sympaattiseen hermostoon (”taistele tai pakene”) ja 2) parasympaattiseen hermostoon (”lepää ja syö”). Sympaattinen hermosto on hallitseva, kun ihminen on aktiivinen, ja parasympaattinen kun ihminen lepäilee.

 

Vagushermo on kaulassa lähelle pintaa tuleva kymmenes aivohermo, ja ylipäätänsä tärkein parasympaattinen hermo. Latinankielinen sana ”vagus” tarkoittaa vaeltajaa; vagushermo ”vaeltelee” ympäri elimistöä vaikuttaen mm. sydämen sykkeeseen, verenpaineeseen ja ruoansulatusentsyymien eritykseen. Sillä on tärkeä asema positiivisen psykologian keskisimmissä teorioissa ja konsepteissa, ja vagushermoa on kuvattu kehomme palautumisjärjestelmän pääkytkimeksi.

 

Vaikka se on osa tahdosta riippumatonta autonomista hermostoa, tutkijat ovat kehitelleet useita keinoja aktivoida vagushermoa. Yksi simppeleimmistä tekniikoista on syvä ja rauhallinen palleahengitys. Vagushermon toimintaa voidaan selvittää sydämen sykevaihtelun avulla. Laaja sykevaihtelu yhdistyy hyvään terveyteen ja palautumiseen. Toki positiivisen psykologian teorioihin liittyy paljon muutakin kuin vagushermo, mutta niistä lisää joku toinen päivä.


DOMINUS NUTRITION OY

http://www.dominusnutrition.fi

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Optimisti ei pety, vaikka elämäntapavalittajat tykkää tuon lauseen toisin soveltaakin. En tiedä liittyikö ylempään mitenkään.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän kaikkien lähtökohta on ateismissa, koska me synnytään ateisteina.

 

Ei pidä paikkaansa. Tarve uskoa on synnynnäinen ja geeneissä sisällä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ei pidä paikkaansa. Tarve uskoa on synnynnäinen ja geeneissä sisällä.

 

Jos tuo pitäisi paikkansa, ei olisi olemassa ateisteja. Niitä kuitenkin on. Sitäpaitsi ihmisissä on geneettisiä eroja, eikä usko ole 100% geeneistä kiinni. Ympäristötekijätkin vaikuttaa paljon.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Jos tuo pitäisi paikkansa, ei olisi olemassa ateisteja. Niitä kuitenkin on. Sitäpaitsi ihmisissä on geneettisiä eroja, eikä usko ole 100% geeneistä kiinni. Ympäristötekijätkin vaikuttaa paljon.

 

Ateisteilla on samat tarpeet. He eivät vaan tunnusta mitään virallisia valtauskontoja tms. Toki myös tuon tarpeen määrä voi vaihdella yksilöillä. On myös mahdollista, että itseään ateistina pitävällä tarve on korkeampi kuin jollain uskovaisella.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ateisteilla on samat tarpeet. He eivät vaan tunnusta mitään valtauskontoja tms. Toki myös tuon tarpeen määrä voi vaihdella yksilöillä. On myös mahdollista, että itseään ateistina pitävällä tarve on korkeampi kuin jollain uskovaisella.

 

Suurella todennäköisyydellä ateisteilla on matalampi tarve uskoa. Ateisteilla on myös keskivertoa korkeampi ÄO kuin uskovilla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Suurella todennäköisyydellä ateisteilla on matalampi tarve uskoa. Ateisteilla on myös keskivertoa korkeampi ÄO kuin uskovilla.

 

Jaa, missä näyttö tuolle?

 

Ylipäätään korkeampi ÄO ajaa varmaan pois massaideologioista ja massa-ajattelusta. Kyse ei ole uskomisen tarpeesta itsestään niinkään.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Edellinen sisältösi on palautettu.   Poista sisältö

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Luo uusi...