Jump to content

tikotiko

Musklen kirjakerho.

Recommended Posts

Kyösti pietiläisen aka. Legioonalainen Petersin molemmat julkaistut luin minäkin, kolmatta julkaistavaksi odotan.

 

Tänään lopettelin Mario Readingin Nostredamuksen aikakirjat ja aloitin varsin taivaanrantoja maalailevan ja kirjoittajalleen Islanilaisissa yhteisöissä suuren sukseen -kirjailijan hengen menoksi- saavuttaneen Saatanalliset säkeet. Kyllä on setä Rushdie pitkiä lauseita paperille laittanut. Sekö jos mikä saa lukijansa kimpaantumaan ja tappotuomioita julistamaan.


Kaikki liha tottelee haarukkaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Kyösti pietiläisen aka. Legioonalainen Petersin molemmat julkaistut luin minäkin, kolmatta julkaistavaksi odotan.

 

 

Onhan Kyöstiltä tullut useampikin kirja markkinoille. Oisko 8 lähempänä totuutta.

 

99% totta, ja 99% ei-totta, heh. Sotapoliisi Peters No:005 on kyllä raaka ja väkivältainen teos.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

 

 

Onhan Kyöstiltä tullut useampikin kirja markkinoille. Oisko 8 lähempänä totuutta.

 

99% totta, ja 99% ei-totta, heh. Sotapoliisi Peters No:005 on kyllä raaka ja väkivältainen teos.

Ach so, kiitos tiedosta. Köpihän kirjoitti joitain kirjeitä kotiinsa ja niiden kieliasun valossa taitanee herran rooli kirjojen suhteen olla se, että konjakkipäissään heittää sohvalla hurjaa legendaa, minkä haamukirjoittaja sitten elävöittää.

 

Mukavan viihdyttävää aivot narikkaan tekstiä kuitenkin. Vähän kuin Hulkkonen Haukiputtaalta, jolla oli lännen suurin muna. :mrgreen:


Kaikki liha tottelee haarukkaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täytyypä todeta, että Rushdien tekele on jokseenkin raskas luettava. Jätin pitkäkestoisemmaksi projektiksi ja aloitin erään aikoja sitten horsmaa työntämään siirtyneen kirjoittelijan Idiootin.


Kaikki liha tottelee haarukkaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei niin, mutta sitä lukee ilokseen Rushdien jälkeen. Saatanallisia säkeitä lukeakseen pitäisi varmaan omata syvempää vihkiytyneisyyttä Islamilaista maailmaa, historiaa ja heidän jumaliaan kohtaan. Kirjailija tuntuu leikittelevän heikäläisen uskonnon ympärillä luoden paradokseja hahmojensa kautta. Suomalainen umpijuntti agnostikko ei oikein jaksa. Lauserakenteet ovat aika jäätäviä ja loppuun päästessään alku on jo unohtunut.

 

Dostojevski on varsin kepeää. Tolstoin Sota ja Rauha oli raskas luettava sekin, mutta tämän referenssin valossa luulen venäläisten kirjailijoiden lukemisen olevan helpompaa. :mrgreen:


Kaikki liha tottelee haarukkaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aarne 4 kirja arvostelu

 

Tässä oli hyvä kirja joka piti otteessa. Hurjaa on ollut Aarnen armeija aika, sai jopa ihan kauhulla lukea tollasta simputusta ja kiristystä. Raaka on ollut elämä:ei: Siinä kerrottiin tarkasti miten ihmisen voi murtaa tyystin. Kirjan päähenkilö oli kuitenkin kova jätkä joka ei murtunut helppoon, vaan mies sai jopa alikessun itkee. Tää kirja sai miettimään että miten ite olis pärjännyt tuola koska omakin luone on kaikkea auktoriteetteja lujasti vastaan. Luulisin että olisin hankkinut itelle hullun paperit hieman aikaisemmin, tai saanut ne väkisin parissa päivässä. Tositapahtumiin perustuva teos teki tästä erityisen hyvän.:nannaa:

 

Kirjassa tapahtui paljon. Tylsää tekstiä ei ollut juuri paljoa mitään. Kirjailija ei jaaritellut turhia ja kertoilu maisema kuvia, jotka yleensä vie mielenkiinon hetkessä. Asiassa pysyttiin ja kirjaa oli mielenkiintoista lukea. Mun on vaikea verrata kirjaa mihinkään muuhun. Tää oli elämäni eka kirja jonka jaksoin lukea kannesta kanteen. Kirja oli sopivan mittanen, ei liika pitkä, eikä liika lyhyt.

 

Arvio 4.5/5. Pakko laittaa vielä se puolipistettä parannuksen varaa, koska aina voi parantaa ja täysien pisteitten anto on perseen nuolentaa:törkysonni:. Muutenhan hommasta hävii mielenkiinto.

 

Mutta Runnari on ainoa kirjailija joka on saanut mut innostumaan kirjoista. Se ei ole paha alku. Yläasteella tuli luettua pari skeida kirjaa, en jaksanut lukee niitä loppuun ja sekin alun luettu ei enää muistunut lopussa mieleen. Pidin sitten kaikkia kirjoja tylsinä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Kyösti pietiläisen aka. Legioonalainen Petersin molemmat julkaistut luin minäkin, kolmatta julkaistavaksi odotan.

 

Tänään lopettelin Mario Readingin Nostredamuksen aikakirjat ja aloitin varsin taivaanrantoja maalailevan ja kirjoittajalleen Islanilaisissa yhteisöissä suuren sukseen -kirjailijan hengen menoksi- saavuttaneen Saatanalliset säkeet. Kyllä on setä Rushdie pitkiä lauseita paperille laittanut. Sekö jos mikä saa lukijansa kimpaantumaan ja tappotuomioita julistamaan.

 

Kyöstin kirjat asiameininkiä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Aarne 4 kirja arvostelu

 

Tässä oli hyvä kirja joka piti otteessa. Hurjaa on ollut Aarnen armeija aika, sai jopa ihan kauhulla lukea tollasta simputusta ja kiristystä. Raaka on ollut elämä:ei: Siinä kerrottiin tarkasti miten ihmisen voi murtaa tyystin. Kirjan päähenkilö oli kuitenkin kova jätkä joka ei murtunut helppoon, vaan mies sai jopa alikessun itkee. Tää kirja sai miettimään että miten ite olis pärjännyt tuola koska omakin luone on kaikkea auktoriteetteja lujasti vastaan. Luulisin että olisin hankkinut itelle hullun paperit hieman aikaisemmin, tai saanut ne väkisin parissa päivässä. Tositapahtumiin perustuva teos teki tästä erityisen hyvän.:nannaa:

 

Kirjassa tapahtui paljon. Tylsää tekstiä ei ollut juuri paljoa mitään. Kirjailija ei jaaritellut turhia ja kertoilu maisema kuvia, jotka yleensä vie mielenkiinon hetkessä. Asiassa pysyttiin ja kirjaa oli mielenkiintoista lukea. Mun on vaikea verrata kirjaa mihinkään muuhun. Tää oli elämäni eka kirja jonka jaksoin lukea kannesta kanteen. Kirja oli sopivan mittanen, ei liika pitkä, eikä liika lyhyt.

 

Arvio 4.5/5. Pakko laittaa vielä se puolipistettä parannuksen varaa, koska aina voi parantaa ja täysien pisteitten anto on perseen nuolentaa:törkysonni:. Muutenhan hommasta hävii mielenkiinto.

 

Mutta Runnari on ainoa kirjailija joka on saanut mut innostumaan kirjoista. Se ei ole paha alku. Yläasteella tuli luettua pari skeida kirjaa, en jaksanut lukee niitä loppuun ja sekin alun luettu ei enää muistunut lopussa mieleen. Pidin sitten kaikkia kirjoja tylsinä.

 

Kiitos Kossi.

 

Minun kirjoissa lukijakunta on aika paljon samanlaisia, kuten Kossi. Kouluaikana lukuinto tukahdutettu kirjoilla, joissa ympäristön/tunnetilan kuvaamiseen nukahtaa.

 

Minun kirjoissa pääpaino on aksonilla, eli kirjoitan sellaisia kirjoja, joita itsekin haluaisin lukea. Noin 100-sivua per. kirja. Sitä pidän aika sopivana määränä.

 

Pitkiä romaaneja ja muita spektaakkeleja lukevat eivät ole kirjojeni kohderyhmä. Eivätkä he kestä nopeatempoista kirjaa, jossa tapahtuu todella paljon.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Alan kirjallisuuta old skool ajoilta ostin 2 kirjaa.

-Juhani ja Jouni herranen:Bodauksen tietojätti

-Juhani Herranen:parempi kunto,rikkaampi elämä

 

Huutonetistä 8-ekua yhteensä molemmat,ei paha.

 

Ekassa toimittajana Jouni Virtamo...haloo Jouni ootko kuulolla???

 

Painettu 1993.

 

 

 

39 V!

 

veli Jouni:

 

http://www.youtube.com/watch?v=xntls7cJuBk


Ties missä mielentilassa kirjoittelen

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä menee Pentti Haanpää...Kenttä ja Kasarmi. Koko Haanpään tuotantokin kelpo kirjoja minusta.

Suuri Suomalainen kertoja myöskin Kalle Päätalo mutta ei aivan minun makuun.

Hyvää sanomaa kuitenkin oli.

 

Tässä Päätalosta vähän lisää.

Muistaakseni Marjakarhu ainakin Päätalon kirjoja/kirjaa luki.......

 

Päätalon matkassa

Seura-lehdessä on tällä viikolla niin kiinnostava Kalle Päätalo -artikkeli, että on pakko poiketa normaalista ja blogata siitä heti.

http://blogit.kansanuutiset.fi/paatalon-matkassa/

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Makhak. Minusta tosiaa tuo on Pelevin kirjoittaa tervällä kynällä. Tässä häneltä toinen ja minusta tosiaan rankkaa ja osuvaa huumoria..Generation 'P '.... http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_1959

 

Tässä vielä tälläinen, jos aihe kiinostaa. Mielestäni hyvää pohtimista koko tilanteesta sotilaan näkökulmasta.

Menetetyt voitot - marsalkan sotamuistelmat 1939-44

Manstein Erich

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

itse sain juuri luettua:

1143_saha380.jpg

 

Kevyttä luettavaa. Tosin välillä melkoista kapulakieltä. Ei oikein toimi kokonaisuutena. Ihan kuin olisi lätkitty kappaleita peräkkäin kiireessä.

 

Suosittelen kuitenkin lainaamaan kirjastosta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jo unholaan ehkä jäänyt on...Niilo Lauttamus...itse luen mielelläni. Reipasta ja konstailematonta kerrontaa.

Niilo Johannes Lauttamus (16. toukokuuta 1924 Sakkola – 8. toukokuuta 1977 Muurame) oli suomalainen sotakirjailija ja armeijan kanta-aliupseeri. Hän muutti perheensä mukana jo vuonna 1928 Sysmään, jossa hän kävi koulunsa.

Lauttamus kuvaa useassa teoksessaan suomalaisia SS-miehiä. Lauttamus itse osallistui toiseen maailmansotaan vapaaehtoisessa suomalaisessa SS-pataljoonassa kahden vuoden ajan ja sen jälkeen Suomessa jatkosotaan ja Lapin sotaan. Wikipediasta lainattu !

 

- Ainakin se tulee kerrotuksi sukupolvelle, joka ei tiedä sodasta mitään. Ja nähdäkseni se pitää kertoa niin, että lukija tajuaa sodan mielettömyyden. Että kaikki harhakuvat sodan ihannoimisesta katoavat.

http://koti.mbnet.fi/lauttju/niilo.htm

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Edellinen sisältösi on palautettu.   Poista sisältö

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Luo uusi...